Tervetuloa Höyhensaarille!


Höyhensaaret?
Höyhensaaret on selkounille omistettu sivusto. Selkounet (selväunet, lucid-unet, eng. lucid dreaming) ovat lyhyesti sanottuna unia, joissa uneksija tiedostaa näkevänsä unta. Sehän tarkoittaa sitä, että selkounessa uneksija voi tehdä mitä ikinä haluaa, ja rajana on vain uneksijan mielikuvitus.
Jokainen ihminen voi nähdä selkounia, ja itse asiassa noin 60 prosenttia ihmisistä näkee selkounen spontaanisti ainakin kerran elämässään. On kuitenkin suuri mahdollisuus unohtaa uni heti herättyään, jos ei ole tietoinen tästä ilmiöstä. Vastaavasti monet taas näkevät ensimmäiset selkounensa kuultuaan selkounista (tai he eivät ainakaan muista nähneensä niitä aiemmin).
Hallittavia unia, tottako?
Vaikka tämä saattaa kuulostaa aluksi uskomattomalta, on lucid-uni kuitenkin ihan oikeasti olemassaoleva ilmiö. Ihmiset ovat nähneet lucid-unia jo tuhansia vuosia, ja jo Aristoteles kirjoitti niistä.
Aiemmat tutkimukset olivat osoittaneet, että uneksijan silmänliikkeet REM-unen aikana olivat joskus täsmälleen samat kuin miten uneksija kertoi liikutelleen silmiään unessaan. Unitutkija William Dementin mukaan eräs uneksija oli herätetty REM-unesta, kun hän oli tehnyt noin kaksi tusinaa vasen-oikea-vasen-oikea -silmänliikesarjoja. Uneksija kertoi nähneensä unta pöytätennis-ottelusta.
Unitutkija Stephen LaBerge halusi todistaa selkounien olemassaolon. Hän tiesi omien kokemuksiensa perusteella, että hän pystyi katsomaan mihin suuntaan tahansa selkounissaan. Hän vietti yön Stanfordin unilaboratoriossa. Häneen oli kytketty elektrodit jotka mittasivat hänen aivokäyräänsä ja silmänliikkeitä.
LaBerge näki selkounen sinä yönä, ja hän liikutti silmiään unessaan vasemmalta oikealle. Aivosähkökäyrästä katsomalla todettiin, että LaBerge todella oli unessa, ja silmänliikkeiden käyräpiirturista nähtiin, että hänen silmänsä olivat liikkuneet kuten hän kertoi niitä liikuttaneensa.
LaBerge lähetti siis silmiä liikuttamallaan viestin unimaailmasta todelliseen maailmaan, ja todisti selkounien olemassaolon.


Copyright © 2002-2010 Höyhensaaret